torstaina, huhtikuuta 29, 2010

Kuvahaaste

Oookoo, en näköjään jaksa oikein muita kun haasteita tänne kirjotella, mutta Ellu haasto mut joskus tähän yksinkertaseen kuvajuttuhaasteeseen, sekä laukun sisältöjuttuun, mutta en tykkää tosta laukkujutusta, koska itteeni ei yhtään kiinnosta mitä ihmisille on laukussa, joten en tee sitä!

Haasteen ohjeet:

1. Avaa neljäs kansio jossa säilytätä valokuviasi
2. valitse neljäs kuva kansiostasi ja
julkaise se blogissasi
3. Selitä kuva
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama

 No öööö, siinä on mun läppärin latausjohto ja petari ilman lakanaa sen alla? :D. En tiiä miks oon tämmösen ottanu ja oonko ees. 

En haasta ketään, koska tää oli ihan turha juttu :DD. 

Haluisin istuu vapun kotona, syyä ja lojuu sohvalla, mut haluisin myös käydä näkee ihmisiä. Pystyisinköhän tekee molemmat? Nyt voisin avautua mun henkkoht päiväkirjablogiin, joka kylläkin on ihan julkinen, muttei sinne kukaan vahingossa löydä!

Hyviä unia!

keskiviikkona, huhtikuuta 28, 2010

Outoja tapoja

Niiskis haasto mut tämmöseen outojen tapojen listaukseen ja vastaan tähän näinkin nopeasti, wuuuhuuu!

Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Tää on varmaan oudoin ja pitkäaikaisin näistä kaikista. Nimittäin pakoilen autoja kotimatkalla :D. Pienenä tätä tapahtu jokaisessa tienristeyksessä, eli en voinut kääntyä jos joku auto oli näköetäisyydellä. Jos kuulin auton tulevan, hidastelin, jotta se kerkeisi ohittaa taikka lähin juoksemaan että kerkiin kääntyä risteyksestä ennenkun auto tulee näkyville. Ja nimenomaan AUTO ei saanut nähdä minne menen, kuskista niin väliä. Joskus saatettiin kaverin kanssa tulla koko koulumatka niin, että mentiin jokaista autoa piiloon, elikkäs hypittiin ojiin piiloon :D. Toisinaan tähän saattoi myös liittyä kaikkia "pitää keritä seuraavalle valotolpalle ennenkun seuraava auto tulee"-ajatuksia. Nykyään harrastan tätä vain kun käännyn omalle kotitielle.  Koti on turva, eikä yksikään AUTO saa nähdä missä asun.

Pakko kertoo vähän samaan asiaan liittyen toinenkin outojuttu. Tämä on tuoreempi, ehkä parivuotta vanha ja TOSI outo :D. Kun olen kääntynyt jo kotitielle ja kuulen auton ajavan ohi isommalla tiellä, saatan peittää kasvot käsillä, jottei ne voi skannata mun kasvonpiirteitä! Okei, mua naurattaa ehkä vähän liikaa tää homma, mut ajattelen näin vähän turhan usein :DD. Eli siis kuvittelen että ohiajavat autot lähettää semmosia skannaussäteitä jokapuolella jotka sitten poukkoilee niille takasin ja muodostaa kolmiulotteisen kuvan ympäristöstä. Jos peitän kasvot käsillä, ne ei saa selville mun kasvonmuotoja eikä tiiä kuka oon :DD. Nyt toivon tosiaan et joku muukin harrastaa jotain yhtä sekopäistä.

2. Tää on ihan normaali. Näplään lähes aina jotakin. Joskus näpläsin sormuksia, korvakoruja ja korvia sitten kaulakoruja niinkin paljon että ketjut posahteli rikki. Nykyään näpläämistä saa kestää kasvot ja päänahka, jotka ei ainakaan kiitä tästä! Teeveestä on vaikea katsella kotimaisia ohjelmia ilman jotakin pientä peliä, kuten kännykän pelejä vaikka gameboyta.

3. Haaveilen niinkun PALJON. Mun haaveilla on oikeestaan kaks aika selvää lohkoa. Lohko yksi käsittää haaveilut liittyen kaikenlaisiin ihmisiin. Kehittelen tosi usein päässäni miten haluaisin joidenkin tapahtumien sujuvan tiettyjen ihmisten kanssa. Olen myös kehitellyt pienenä tarinoita siitä, miten ihastukseni adoptoitaisiin meidän perheeseen ja mitä sitten kävisi. Ja kaikkea muuta tuollaista. En  oikeastaan enää edes huomaa tätä tapaa, koska se on vaan niin normaalia miettiä kaikki tapahtumat etukäteen, kurja vaan että lähes koskaan niin ei käy mitä olen kuvitellut :D. Lohko yksi käsittää mun musiikkirakkauden. Haaveissani osaan tietenkin soittaa lähes kaikkia soittimia ja laulaa täydellisesti. Saan ajan kulumaan mukavasti kotimatkalla kun kuuntelen musiikkia ja kehitän sen ympärille tilanteen jossa kyseisen biisin esittäisin, mitä soittimia käyttäisin ja millaisen version biisistä tekisin ja ketä olisi kuuntelemassa. Joskus oikein odotan että pääsen matkustamaan jonnekin, jotta pääsen haaveilemaan näitä musiikkihommia.

4. Päätin laittaa tänkin oudoksi tavaksi, koska kukaan ei usko että vaniljajäätelö on sipsien kanssa IHANAA <3. Monet tykkää kyllä esim. mäkkärissä dipata ranskalaisia jäätelöön, mutta silti ei usko että sipsit sopii niiin hyvin vaniljajäätelöön <3. Sehän on melkeen sama asia.

5. Viimeinen outo tapani on asioiden järjestely. Tai siis kun jostakin asiasta muodostuu mulle ihan pienikin rutiini, kehitän jonkun järjestyksen jossa sen teen. Eniten tätä ilmaantuu kaikissa tietokoneisiin liittyvissä asioissa, esim. peleissä. Jos et ole pelannut simssiä, tai et jaksa kiinnostua, älä lue seuraavia :D. Simssissä pelaan aika tiettyä kaavaa läpi, tai siis hoidan ukkeleiden tarpeet järjestyksessä. Jos vaikkapa rakko on vaikka vaan noin 75% täysi, mun pitää laittaa simi vessaan, ennenkun voin hoitaa nollassa olevan hupimittarin. En myöskään kamalasti välitä lähes nälkäänkuolevasta simistä, jos hän on perhelistalla vasta kolmantena ja olen hoitamassa tokan simin tarpeita :D. Kun simejä tullaan hakemaan kahdeksalta töihin ja kouluun, annan porukoiden joita väsyttää nukkua puoleen asti ja sitten herätän järjestyksessä jokaisen. Jos sinua ei kiinnosta facebookpelit, ei tarvitse lukea seuraavaakaan! Pelaan facebookissa vaikka mitä pelejä aina välillä ja sieläkin on tietyt järjestykset missä asiat teen. Esim. Pet Society-pelissä on tarkat säännöt siitä kuinka monella kaverilla käyn kylässä minäkin päivänä :D. Farmvillessä taas kerään sadot myös tietyssä järjestyksessä.

Noniin, siinä niitä olikin ja kohta tulee kiire töihin :D.

Tää haastamisosuus on tosi vaikea, koska haluisin haastaa tosi monta! Oli liian vaikeeta, joten otin tosta mun lukulistasta aakkosjärjestyksessä vaan viis ekaa joilta haluisin kuulla outoja tapoja :D. Eli fembo, Allu, Jasmin, Ellu ja Nath.

Ilmotan teille teiän blogeihin myöhemmin tänään, koska nyt myöhästyn töistä :DD.

Päivitystä iltasella:
Koska sain haastaa vain viisi, voisin esittää kainon pyynnön että nämä seuraavat tekisivät haasteen myös: Alise, Soila, Julia, Ella, Roosa, Michael, Hanna, Eeli, Saana ja Salla! Ja tottakai kaikki muutkin jotka tämän näkevät, jos vaan kerkiävät ennenkun haaste iskeytyy naamalle jotain muuta kautta ;).

tiistaina, huhtikuuta 27, 2010

Auts, polttaa!

Noniin, yhdistän nyt tässä vähän tämmöstä nolot ihastukset-haastetta sekä tämmöstä viis hottista-haastetta. Kerron siis kaikenlaisista hahmoista, joista oon innostunu elämäni aikana ja toivon, että muistan edes osan :D. En siis ikinä tyydy esim. vaan viiteen hottikseen jos niin käsketään tehä, on pakko aina vähän huijata jostain suunnasta, joten uskon että näitäkin ilmestyy tänne aika liuta :D. Mutta HUOM! Listaan silti vain tämmösiä pitkäaikaisia rakkauksia, en mitään hetken huumia, kuten vaikka Jude Law!

1. Owen Wilson
Owen ei oo kovin kuvauksellinen mun mielestä, mutta oon palvonu tätä miestä siitä lähtien kun näin ekaa kertaa Armageddonin! Owenin hahmo Oscar on niinkun ehkä parasta ikinä! Owenin hahmot on lähes aina ihan samanlaisia tyhmiä sekopäitä, mutta lallatilaa Owen on vaan niin namnam <3. Nää nyt muuten ei oo järjestetty mitenkään paremmuusjärjestyksessä, mut Owen on ollu mun sydämessä varmaan kauiten, joten se on vaan numero yksi!
















2. Orlando Bloom
Siis voi herranjumala. Yleensä välttelen pitkään tämmösiä kaikkien idoleita, mutta oi Orlando minkä teit, en vaan voi kattoo tätä kuvaa sulamatta vahaksi. Yritin kirjottaa jotakin geenienylistystä, muttei pysty, Orlando on vaan niin täydellisyys että sanat loppuu.

Koitin kovasti löytää youtubesta sitä kohtausta Elizabethtownista, jossa Orlando itkeskelee ja naureskelee autossa <3__________<3 Ette voi sanoo etteikö sydän sulais!






















3. Maxxie Oliver
Joo-o, Maxxie Oliver, koska oon syvästi rakastunut nimenomaan tähän hahmoon. Vaikka luulen ettei Mitch Hewer myöskään pettymystä tuottaisi jos häneen törmäisin :D. Mutta Maxxie, aaah, jos olisit hetero ja todellinen niin kuolisin. Skinssi videoita ei saa suoraan jakaa, joten kattokaa täältä miten söpöläinen se on <3___________<3! Muutenkin mun lempparikohtaus varmaan koko sarjasta :DD.

Menin nyt kyllä tästä poitsusta niin sekasin etten meinaa keksii lisää :D.


 Täytyy kyllä myös myöntää, että saman sarjan Sid oli yltiörakastettava luonteeltaan myös, mutten ole häneen ollut ihastunut, eikä hän ole niin mieleiseni hottis ulkonäöltään. Sama homma myös Chrisin kanssa, joka tekisi mieli sulkea syliin ja pitää poissa harmeista. Skins on rakkaus ja Maxxie kuningas!

















 












4. Takeshi Kaneshiro
Oli tajuttoman vaikeeta valita kuvaa! Mutta tähän miekkoseen ihastuin ja rakastuin hurjasti kun näin Lentävien tikarien talon. Ei voi muuta sanoa, kun että jos Jussia ei olisi niin saisi Takeshi varoa!























5. Gregory Smith

Olin lievästi sanottuna ihastunut tähän miekkoseen sillon Everwoodin aikaan <3___________<3.


















Ookoo, nyt tuntuu siltä että missäs ne kaikki kuolattavat miehet on! Ehkä sit oikeesti oonkin uskollisempi kun luulin, eli nyt voin hyvin keskittyä näihin animaatiohahmoihin :DD.




6. Hwoarang
No siis aaaw, mikä tää on? Tää on mun pitkäaikainen rakkaus Hwoarang, jonka kanssa suunnittelin avioliittoakin joskus. Taistelupeli Tekkenin hahmo. Sil on vähän pieni takki, ei varmaan taekwondon sääntöjen mukainen.































7. Edward Elric
Ahahahaa, mahtava kuva, pakko laittaa :DD. Mulla on Edin kaa vähän viharakkaus-suhde, koska itse sarjassa [Fullmetal Alchemist] mua lähinnä ärsyttää Edin luonteessa monet asiat, mut sit taas välillä se on aika kuumis <3. Jussia varmaan naurattaa jos se joskus tänne eksyy tätä lukemaan :D. Mut minkäs mä sille voin et oon heikkona blondeihin! Eikä automail(it) tota kokonaisuutta ainakaan huononna, aaaah.

En nyt oikein löytäny mun lemppari kuvia Edistä, mutta jos herraa haluaa seurata, suosittelen kyllä mieluummin youtubestakin löytyvää Brotherhood-sarjaa, joka on toinen versio tästä Fullmetal alchemistista, tai siis sama sarja, mutta vähän erinäkökulmista. Tässä uudemmassa Ed on nimittäin miehekkäämpi :D = hotimpi!

















Mut ääää, mua väsyttää ihan sikana, joten ehkä päivittelen sit joku muu päivä :D. Mutta silti lisään vielä PLUSSAPOJAN!

+ Samppa!
Söpöin poika jonka tunnen ihan henkkoht! Pölläsin törkeesti siltä kuvan galleriasta, saa valittaa! Pitäs saaha Sampasta videomateriaalia niin ei vois kukaan väittää etteikö Samppa ois hurmaava!

maanantaina, huhtikuuta 26, 2010

Ihanaaa!



Ihanaa on mulla ollu ja kerron nyt pari asiaa että miksi. No siis ensinnäkin lakkasin kynteni jo viime torstaina tommosiksi jotka yllä näkyy, koska aattelin et laitan niihin tupareihin tai niihin takasintulobileisiin oranssit sukkahousut ja siitä se ajatus sitten lähtikin! Laitoin oranssien päälle sitten lopulta myös mustat pitsisukkikset, jollon toi musta tippikin sopi jalkojen väritykseen oivasti :D. Harmi etten tajunnu käskee jotakin ihmistä ottaa musta kuvaa, koska mulla oli aika hauskat vaatteet! Glitterit päällä oli pakkojuttu, koska mun edellinen päällyslakka on aika finito ja toinen haisee yrjöltä... Glitter sentäs on läpinäkyvää ja pakko jotakin oli päälle saaha. Uusi läpiväkyvä päällyslakka siis ostoslistalla.

Mutta niin siis, ilakoin noista kynsistä sen pari päivää kun ne kesti. Torstaista eiliseen iltaan jollon ne saunassa pehmeni ja rakeili pois. Nyt mun kynnet on ollu jo 24 tuntia ilman lakkaa! Tämmöstä ihmettä ei oo käyny pariin kuukauteen. Tuntuu kauheen hauraalta ilman lakkaa. Eksyn koko ajan kynsiin kun yritän kirjottaa muuta.

Se takasintulobilehomma meni kivasti eikä mua tainnu ahdistaa koko aikana YHTÄÄN. Eikä varmaan ees ennen sinne menoo :O. Oon ylpee itestäni. Mua siis ahistaa yleensä aika ylettömän kauheesti tilanteet joissa on mukana tuntemattomia ihmisiä ja alkoholia, koska en pysty ennakoimaan että miten ne käyttäytyy jos ne on juonu vähän liikaa. En tiiä kammoonko enemmän sitä että ihmiset tekee itestään idiootteja humalassa vai sitä etten tiedä mitä tapahtuu. Vähiten kyllä kestän nähä semmosia ihmisiä liikaa humalassa joista tykkään. Kamalaa nähä ihminen josta tykkää kamalasti selvinpäin, erilaisena humalassa. Mutta tuola juhlissa oli kiva nähä vanhoja tuttuja ja olisi ollut mukava jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta olin matkaseuralaisteni kanssa sopinut, että olemme paikalla vaan hetken, koska molemmilla oli muuta menoa vielä illalla. Ei siis auttanut valittaa, koska en olis kuitenkaan sieltä millään muulla kotia päässyt :D. Ja hyvähän se on lähteä ennenkun joutuis näkee semmosta ahdistusta aiheuttavaa käytöstä! Nyt sain positiivisen kokemuksen ja ehkä pikkuhiljaa suodatun olemaan muiden ihmisten kanssa kuin kuka tahansa normaali häiriötön persoona :D. VAIKKA tarjolla olisi alkoholia. Kyllä mä vielä joskus pystyn tähän! Muutenkin nykyään oon hyväksyny sen, että mulla nyt on vähän puutteita ja kaikenlaisia ongelmia, jotka rajottaa elämää ja se tuntuu hyvältä. Oikeesti hyväksyä että ne on olemassa, eikä niiden tarvii olla pysyviä. Kyllä musta normaali tulee! Ainakin siinämäärin ettei normaali arkielämä häiriinny.

Kans ekaa kertaa tosi pitkään aikaan pakkasin niin huolettomasti, etten muistanu ottaa mukaan muita vaihtovaatteita kun alusvaatteet, jotka piti ottaa mukaan koska oli mahdollista että olisin menny yökyläilee Jussille. Eikä ne bilevaatteet ollu kauheen hyvät kotonahengailuu varten. Ja kun tajusin tän pakkausunohduksen, mua ei haitannu! OHO. Yleensä oon aika paiseessa kun oon jotain unohtanu. Mulla pitää aina olla mukana selviytymispakkaus. Tässä näkee ehkä kans mun kammon tilanteita kohtaan joihin en oo valmistautunu. Silti tykkään yllätyksistä! :D Oon ristiriitanen.






























Kotoonta lähin käppäilee bussipysäkille oottamaan Jussia joka mut nappas matkaan. Tajusin myös matkalla, etten oo yhtään kattonu että missä nää kyseiset bileet ees sijaitsee, enkä merkinny osotetta ylös, enkä ollu yhtään huolissani! Normaalisti oisin tarkastanu jutun kartasta miljoonasti ja kirjottanu osotteen ylös pariinkin paikkaan ettei vaan katoa. Normaalisti tommosen unohtuessa oisin ollu tosi paniikissa siitä, että en nyt löydä perille ja siitä, että nyt matkaseuralaiset suuttuu mulle ku en tiiä. Mutta miksi se ois aina mun tehtävä tietää minne ollaan menossa? Kai muutkin vois siitä ottaa vastuuta. Mut jee, ei ahistanu! Jussia oli myös ollu ikävä, joka on ihanaa <3. Ollaan oltu jo sen verran kauan yhdessä, ettei ikävä kyllä joka käänteessä ilmaannu paikalle. Ihana vieras kuitenkin ^^.  Tuossa yläkuvassa meiän hauvavauva jonka bongasin autosta matkalla pysäkille, se oli hakua harrastamassa iskän kanssa.


























Pääsin sitten kotiin jo aika aikasin niistä bileistä ja kattelin vähän teeveetä ja menin nukkumaan. Sunnuntaina kävin Jontun ja sen siskon Mimmin kanssa kierrätysmessuilla. Hienoja juttuja, harmi vaan että käsityön täytyy maksaa niin paljon, ois kiva tukee kyllä, muttei silleen oo varaa ;(. Sieltä sain suoraan kyydin Jussille ja meillä oli mukavaa yhdessä <3. Voin kertoa pienen salaisuuden: rakastan Jussia eniten <3.
































Kaikista parasta oli kuitenkin tänään! Sain herätä kaikista rakkaimman ihmisen vierestä, selailla matkalehtee ja haaveilla matkasta sen kaikkein rakkaimman kanssa. Sitten Jussi sano että lähetään lounaalle ja lähettiin syömään kiinalaista namnam <3. Jälkiruoat haettiin mäkkäristä, ne oli kylläkin vähän liian makeita pirtelöitä! Jussi heitti mut töihin. Sain niin paljon energiaa hyvin sujuneesta viikonlopusta ja Jussista, että jaksoin olla koko työpäivän ihan ilonen ja tykkäsin lapsista! Päivä meni muutenkin tosi nopsaa koko ajan ulkona auringossa ja mietin ennen neljää, ettei mua yhtään haittais vaikka vikaa lasta tultas hakee jopa vasta viiden jälkeen! Yleensä vaan venailen et tultaspa kaikkii hakee tosi äkkiä että pääsis pois :D. Kun viiminen lapsi, Konsta haettiin, laitoin paikat kuntoon ja olin lähössä, kunnes poikkesinkin vielä soittamaan pianoo. Oon niin ylpee itestäni kun osaan soittaa melodian ja jopa säestääkin maailman yksinkertasemman seurislaulun nimeltä Riihikirkkohymni, että soitin sen pari kertaa ja lauloin kanssa! Pianosession jälkeen kaivoin ipodin esiin ja sieltä pauhahti heti soimaan Lifehousen Everything, jonka linkkasin tonne alkuun taustamusiikiksi. Keksin suklaalevyn laukusta ja nappasin siitä palan, kävelin aurinkoista tietä kotiin päin ja korviin laulettiin: "would you tell me how could it be any better than this?" Mahtavaa! Kotimatkalla huomasin myös vaan hymyileväni kun oli vaan niin kiva fiilis ja mietin et tämmöstäkö se elämä voi olla jos ei koko aika joku asia ahdista? Sitäpaitsi ipod tarjos myös semmosta kivaa biisiä kuin: Mikko goes to Heaven - Auringon maat. Tosta tuli mieleen seuristelut, sen tuoma hyvä fiilis ja kaikki ihanat asiat, joita rippikoulun jälkeinen aika on antanut. Mieleen tuli ekana Jussi ja Wallu. Teki mieli soittaa Wallulle ja sanoo että tykkään siitä! Jussille olinkin jo tekstannut hetkeä aiemmin :D. Olisi kiva jakaa tämäkin biisi, muttei sitä youtubesta löydy ;(.

Katkes ajatus pahasti nyt kun lähin ettii tota Mikkoo netistä kuunneltavaksi. Noh, eikai tässä paljon muuta, paitsi että kuuntelin kanssa vanhoja levyjä, mm. Nylon Beatia tosi pitkästä aikaa ja kyllähän ne biisit aika kiitettävästi voi vieläkin laulella mukana ilman sanoja :D. Niiin, ja viikonloppuna ratsastamaan, iihaaanaaa ihhahhhaaaa!























Kuva mun yhen lempparipuun oksista. Toivon että tää hyväolo jatkuu vielä monta päivää, muttei haittaa vaikka väliin tulisi huonompiakin päiviä, koska muistan nyt taas miltä tommonen onnellisuus tuntuu!

Nyt muistuttelen vielä kahdesta kivasta kilpailusta! Villa Solbackasta voi voittaa ihania kortteja <3. Tilasinkin Kristalta kortteja viime ystävänpäiväksi, eikä kyllä yhtään huonompia ole nämä onnittelukortitkaan, joita voi voittaa. Jossen voita, taidan silti tilata muutaman söpöisen ^^.  Toinen arvonta löytyy tämmösestä uudesta tuttavuudesta kuin Sateenvarjoilua. Tajuttoman söpöjä kangaskasseja, joista tuli inspis koristella itekin pari kassia!

Nyt koitan saaha näitä pakollisia facebookkailuja sun muita hoidetuksi, jotta voisin listata tänne hottismiehiä :D

lauantaina, huhtikuuta 24, 2010

Keväistä

On kyllä jännä ilma :D. Viis minuuttia paistaa aurinko ja sit sataa viis minuuttia lunta :D. En oo käyny kurkkailee lämpöasteita, mutta toivottavasti on lämmintä ees vähän!

Eilen kävin sielä tupareissa ja totesin et hoasilta voi saada ihan kivankin näkösiä kämppiä! Monien sattumusten jälkeen päädyttiin sitten Lauralle, Nooralle ja Johannalle tilaa pizzaa ja pelaamaan buzzia. Mukavaa oli vaikka mulla vähän kipeä fiilis olikin. Ei kyllä olo ole nyt yöunienkaan jälkeen paljookaan parempi, mutta toivottavasti jaksan illalla jonkin aikaa seurustella sielä Nooran ja Lindan takasintulo pippaloissa. Onneksi Jussikin tulee, se voi mut raahata nukkumaan kun väsyn liikaa :D.

Löysin vanhan puhelimeni ja oli pakko tunkasta sinne simkortti sisään, että pysty pelaa semmosta ihanaa peliä kun Bubble smile! :D. Peli oli niin mukava, että katoin siinä sivussa kaksi elokuvaakin, yleensä en jaksa kattoa ees yhtä yhellä istumalla yksinäni. Identtiset kaksoset ensin, koska ajattelin että se on varmaan naika kevyt. En pidä Danny DeVitosta yhtään enkä kyllä herra kuvernööristäkään, mutta oli se ihan hauska elokuva! Samalla tajusin taas etten kyllä ikimä haluis muskelimiestä. Toinen elokuva oli Surkeiden sattumusten sarja, joka lumoaa ihanalla maailmallaan! Puvustus ja lavastus on niin mahtavaa katseltavaa. Violetin esittäjä tyttönen lumoaa myös kauneudellaan, pitääkin googlettaa miltä neiti nykyään näyttää.






















Nätti!

Nyt taidan tehdä jotain muuta, heihei!

torstaina, huhtikuuta 22, 2010

Ylläri

Tänään lähinkin mäkkäriin nauramaan Lindan ja Nooran kanssa neljäksi tunniksi. Kauhukaksikko palasi monen kuukauden Lontoonvallotusreissulta takaisin. Noora toi matkassa myös Lauran! Hauskaa oli ja levotonta juttua, poskia kramppas kuten mahaakin.

Mainostan KIERRÄTYSTEHDAsta, koska tätini myy siellä ja haluaisin muutenkin kävästä. Koitan kovasti, jos vaikka sais seuraa.

Huomenna töihin, kotiin, laittautumista ja Lindan kanssa Jennan ja Helan tupareihin. Toivottavasti niitä ennen pikapyärähdys lujiksessa, pitäs hakee Ellulta ase. Sitten lähen joko kotia tai Lindan kanssa kattomaan niiden bilemestan, jonne pitäs mennä sinne huomenna. Jos johonkin väliin tunkasis noi kierrätysmessut ja johonkin väliin Jussin ja viel vähän olemista ihan itteni kanssa, niiin jeejee, kerkee jopa rentoutua vähäsen. Tuli vaan mieleen et pitäsköhän Jennalle ja Helalle viiä jotakin tuparilahjaa? Noh, täytyy miettii sitä huomenna :D.

Löysin eilen ihanan kämpän, haluun sinne muuutttaaaa, vaikka se ehkä onkin vähän kallis ainakin opiskelijabudjetille. Jussi vois mennä töihin ja minä opiskelee niin voitais asuu siinä. MUTTA ei voida muuttaa siihen, koska meillä on Minnan kanssa muuttosuunnitelmia syksylle. Onpas vaikeaaaa. Mut se vaan oli niin mun koti ;(. Ei ihan täydellinen, mutta melkeen!

Väsyttää aaaaivan törkeenä, jos pääsis vaikka nukkuu ennen kahtatoista. Heippa!

Sydän

Oikeesti sydämen tunnetoiminta on tosi pelottavaa ja outoo ja vaikeeta. Kun oikeesti ei voi koskaan tietää mitä se seuraavaksi keksii ja miten mikäkin juoni etenee. Onneksi oon aika sujut oman sydämeni kanssa näistä romanttisista asioista, enkä niinkään huolehdi yllättävistä juonenkäänteistä liittyen romantiikkaan, mutta kaikki muu onkin sitten vaikeeta, outoa ja ihmeellistä. Ainakin joskus!

Mulla on ainakin tää yksi asia mun sydämessä, joka ei vaan istu hyvin! Valitan tästä kans ihan tasasin väliajoin kaikennäkösiin päiväkirjoihin, joillekin ihmisille ja keskustelufoorumeille. Valitan taas. On siis ihminen, johon tykästyin joskus vuosia sitten tosi paljon. Oltiin aika paljon yhessä koulussa ja sen ulkopuolella. Meiän välissä oli kuitenkin aina jonkinlainen muuri, jota en osannu rikkoa, enkä ois varmaan uskaltanu vaikka oisin osannukin. Meille tais sitten tapahtua joku arvomaailmojen eriytyminen, koulun loppuminen tai muu sotku, jonka takia ei enää oltukaan niin yhessä ja ehkä etäännyttiinkin. Toisista kavereista en etääntyny yhtään joiden kanssa tutustuttiin samoihin aikoihin. Tällön en kokenu vielä mitään ongelmaa ton muurin lisäksi, koska mulla yleensäkin on paljon kavereita joita ei tartte nähä kun kerran puolessa vuodessa ja silti on jeejee :D.

Jossain vaiheessa kuitenkin ei sit enää osattukaan olla yhessä kunnolla, hänellä oli vaikeeta enkä osannu auttaa. Ehkä se ajo kans väliä suuremmaksi. Ja mua sattu tosi paljon ja usein kun ajattelin tätä ihmistä, koska en osannu olla hänen kanssaan enkä avuksi niinkuin olisin halunnut. Hänelle tuli myös paremmat ajat, mutten silti osannu olla. Ja aina vaan sattu tämä ihminen ajatuksissa. Tunnen ehkä että oon pettäny tän ihmisen, koska oltiin kuitenkin aika läheisiä enkä osannu auttaa enkä osaa vieläkään.

Mutta onko se muuri, vai eikö meillä vaan synkkaa? Eikö me vaan sovita yhteen. Miksen voi osata auttaa ihmistä ja olla ihmisen kanssa, josta välitän kuitenkin tosi paljon? Viimiset pari vuotta on menny lähinnä semmosessa "no moi mitä kuuluu"-hengessä, välillä jotain syvällistäkin juttua, mut aina se joku pölkky puskee vastaan. Ja sit tuntuu pahalta. Oon miettiny monta kertaa et mitä jos vaan antais olla, ei pitäis yhteyttä [taidan muutenkin olla se, joka ottaa yhteyttä aina] ja jättäis koko asian ja ihmisen. Ehkä sitten vieraantuis niin paljon, ettei enää olis tekemisissä eikä sattuis. Mutta tää tuntuu sinällään tosi pahalta ajatukselta, koska edelleen välitän tosi paljon vähäisistä kontakteista huolimatta. Yksi vaihtoehto ois kerätä kaikki rohkeus ja mennä face to face selittää tän kaiken ja lähtee sit menee. Oispa ainakin puhuttu suu puhtaaksi. Hän saisi sanoa jos olisi sanottavaa, ehkä sitten tulisi piste asialle, ja voisi olla sattumatta. Tai sitten ei. Oon ajatellu kanssa kirjettä, mutten halua kyllä kirjeelläkään ilmasta semmosta mitä en face to face uskaltaisi sanoa.

Teen niinkun Nath sanoi, kirjotan sen mitä en uskalla sanoa ja toivon että oikea ihminen päätyy lukemaan! Haluisin vaan niin tähän asiaan jonkun liikkeen johkin suuntaan.

Ehkä kesällä puhutaan, kokeilen ainakin!

Viimeaikoina on ollu semmonen olo että voisin enemmänkin harrastaa näitä yö-avautumisia. Ainiin, suruisaa, en löytäny simcityn toista levyy enkä saanu sitä asennettua, nyyyyyh ;(.

Kauniita unelmia!

keskiviikkona, huhtikuuta 21, 2010

Oivoi lapset

 Tässä pikkuasioita:

-Tänään töissä Emil [=mun lempparilapsi] oli kipeä ja makasi vain sohvalla. Hain poitsulle mehua keittiöstä ja viltin. Onneksi äiti sitten tuli hakemaan lapsensa kotiin parantumaan. Tytöt taas pisti kunnon catfightit kasaan parissa sekunnissa, pari vääntynyttä sormee, mustelmia ja haavoja, on ne pikkutytöt ihania!  Eroteltiin kans paprikantaimia omiin purkkeihinsa yhteisistä isommista viljelmistä.

-Oon turvonnu yli viikko sitten yhtäkkiä neljä kiloa. Turpoon yleensä kaheksi päiväksi ennen naistenpäiviä, mutten kyllä neljää kiloa! Nyt sitten puolentoista viikon turpoamisen jälkeen saan nauttia myös vatsakivuista ja naistenpäivien juhlallisuuksista. Täytyy kattoo jos nää neljä kiloa vaikka katoais yhtä nopeesti kun tulivatkin. Ei sillä että ne kamalasti haittaa - tissitki kasvo! En kylläkään oo kokeillu että mahunko mun housuihin, oon vaan käyttäny kollareita ja mekkoja/tunikoita.

-No mutta nyt saan sitten vaan lojuu ja pelaa ja syyä suklaata namnam <3. Ostin hulluilta päiviltä [joilla vierailin ekaa kertaa ikinä] kaks levyä suklaata ja söin sitä, tuntuu että naama kiittää jo nyt! Onneksi hommasin testiin Avonin uutta meikkivoidepeitepuikkopuuteri-yhdistelmää, joka Avonin pohjustusvoiteen ja puuterin kanssa peittää KAIKEN, vaikka nenän jos niin haluaa. Annoin myös Avonin kasvovedelle uuden mahdollisuuden, joka viimeksi kasvatti finnifarmit naamaan. Tää uusi versio teki aika nopsasti melkeen selvää mun finnitähtikuviosta otsassa, ihan hyvää kamaa!

-On mukavaa lähtee töistä lähes joka päivä neljän maissa, vaikka oikeesti ois viiteen, kun nykyään lapset haetaan aikasemmin! Tuntuu heti että on enemmän aikaa päivässä olla tekemättä mitään järkevää.

-Tulispa jo ennakkotehtävät.


Heippa toivottaa kaunis mies nimeltään Takeshi Kaneshiro.


Kirjotin ensiksi Kaneshi Takeshiro ja mietin miksi näyttää niin oudolta.

tiistaina, huhtikuuta 20, 2010

Kynsiä ja Anneli!

Lauantaina Anneli tunki meille ja kysy josko lakkaan sen kynnet. Lähettiin semmosella perus ranskiksella liikkeelle, mutta lopputuloksesta tuli aika koristeellinen :D. En sit tiiä että halusko Anneli alunperinkin kynsiinsä erityisiä koristuksia, mutta vanhentuneiden tarrojen, superhitaastikuivuvien lakkojen ja liian vähän kärsivällisyyden takia monia virheitä piti peitellä :D. Okei, toi peukku ei ole virhe, Anneli halus yhestä räikeän ja karmasevan :D. Siskon mielestä toi oli kuitenkin hieno, vähän kyllä toinen tarrra repsottaa, mutta tuossa vaiheessa päällyslakkaa ei oltu vielä edes levitetty, eikä lopputulosta muutenkaan siistitty, joten nou hätä, kyllä siitä hienompi tuli valmiina :D.

Peukussa siis alla tommonen viininpunanen koko kynnellä, jonka jälkeen tippi mustalla, siihen päälle suht paksu raita pinkillä, siniset pisteet ja tarrat raidan reunoille :D.

Etusormessa ensiks ranskiksen perusbeigee aluslakkaa, sitte vino tippu valkosella ja siihe päälle rajalle sitten tommonen pitsitarra.

Sama linja oli siis kaikissa muissa paitsi tuossa yhdessä peukussa, eli ranskisbeige, vino valkonen tippi plus joku koristelu.








































Keskarissa tommonen oranssikukkanen mustalla keskustalla ja punaset ihme kiekurat. Kukan terälehdet näkyy vähän huonosti ;(. Nimettömässä kans tarranauhaa ja pikkurillissä pilkkurivi pinkillä.
Pakko käyttää vähän salamaa, jotta toisen pikkurillin roiskekuviosta tuli edes jonkinlainen kuva! Kukka siihen oli tulossa, mutta vähän levisi, joten punasen ja pinkin maalin roiske siitä sitten tuli valmiina. Ja nimettömässä punanen pilkkurivi.











































Toinen peukku oli ihan säädyllinen ja etusormessa tommonen söpö sydän-aihe, josta näköjään ei ollu parempaa kuvaa. Eka kerta ikinä kun lakkasin toisen kynsiä, enkä oikeestaan ikinä lakkaa omiakaan kaikkia kerralla, aikamonen prosessi kun samalla koristelin kans pari omaa kynttä :D.

Esim. peukun tämmöseksi. Tuo pinkkilakka on uusin ostos, oon jotenkin hulluna nyt räikeisiin väreihin. Tipin vedin tohon valkosella lakalla vapaalla kädellä ja se on vähän toispuoleinen [kuten itse kynsikin], muttei sitä niin huomaa noiden mustien huiskaleiden takia. Kaiken komeuden päällä on vielä vähän glitteriä.





































No okei ei näy, mutta pikkurillissä on vähän leopardihenkistä pilkutusta mustalla ja valkosella, plus musta tippi. Nimetön & etusormi painii samassa liigassa lähes samanlaisilla pelipaidoilla. Tykkään noista, ne on niin söpöjä <3. Keskarissa joku ruma rävellys, lyhyeen kynteen on vaikeempi saada kivaa aikaan. Tummanpunanen kukka ei muutenkaan oikein toimi mustan tipin kanssa kun sekottuu värit liikaa toisiinsa. Pikkurillissä pohjana pinkin kanssa ostettu oranssi aika kirkas lakka ja keskisormessa sama höystettynä kultaglitterillä. Nimettömässä ja etusormessa jotakin vaaleenpunasta höystettynä Avonin rave-sävyllä, joka on semmosta vaaleenpunaglitteriä. Erittäin kivannäköstä esim. mustan päällä!
 Tää on vähän huijauskuva, koska tein tän kynnen vasta sunnuntaina teeveetä katellessa. Pinkkii, sen päälle töpöteltynä punasta, sitte hopeella kukkanen, tummanpunanen keskusta ja valkosia palleroita. Ei taaskaan terälehet oikein näy.

Mutta jos nyt seuraavaksi pari kuvaa muulta lauantailta, kun niitäkin näköjään oli. 





































Tätini Raija tuli visiitille ja siinä sitten syöpöteltiin kaikenlaista, mm. appelsiinilohkoja, jonka kuoresta sisko teki lumihiutaleen omien sanojen mukaan.



























Samainen sisko, Veera nimeltään on seiskalla ja sai köksästä läksyksi tehdä kääretorttua ja hyvää semmosta tekikin! Tän jälkeinen versio oli kyllä parempaa, jota herkuteltiin seuraavana päivänä.























Mun mielestä on kivaa tarkentaa jonkun pusikon läpi juttuja, joten tarkensin tohon yhteen pajunkissaoksaan pöpelikön takana. Tämä pöpelikkö sijaitsee meidän ruokapöydällä.


Neiti saa valittaa kuvista kyllä jos haluaa ;). Mutta tässä esittelyssä Anneli!








































































Lauantaina lähin sitten illalla Jussille - myöhästyin bussista. Palasin kotiin syömään ja kattomaan Idolssia vähäksi aikaa ja lähin taas bussille. Sadekin oli lakannut, joten matkustaminen oli kivaa. Söpöläinen Jussi tuli mut hakee pysäkiltä, joten ei tarvinnu junailla/busseilla parin kilsan päähän ja kävellä vielä vähän lisää. Sit saunottiin ja kylvettiin ja katottiin Alkemistia ja nukuttiin. Oli ihanaa huomata puoli yhdeksän vessareissulla, ettei ollu heränny yöllä aiemmin kertaakaan! Sunnuntaina syötiin, pelattiin katamaria ja lähettiin Tapiolaan. Harmitti kun ei ollu kameraa mukana, koska sielä oli aika keväistä ja mukava tunnelma. Onneksi Jussi lupasi, että mennään sinne uudestaan ^^. Tarviisin pikkupokkarin, kun ei tuota järkkäriä jaksa raahata mukana ja hävettää huonot kuvat sillä kun ei jaksa opetella käyttämään :D. Pokkareilla saa luvan kanssa ottaa huonojakin kuvia.

Mutttaaa, nyt nukkumaan, UNIA!

Ainiin, haluisin kauheesti nipistää edelleen mun konetekemistä ainakin illasta, koska ois ihanaa esim. raivata pöytää ja laittaa tähän semmoset piirustusmahollisuudet ja aina iltasin vaikka tunnin ennen nukkumaanmenoo vähän purkaa päänsisältöö paperille. Voisin jopa joskus saaha jotakin hienoa aikaan. Oisimpa niin reipas että tekisinkin joskus näin!

maanantaina, huhtikuuta 19, 2010

Ei kelpaa koskaan

Hauskaa kun valitin joku aika sitten, että ei oo tarpeeksi blogeja luettavana - nyt niitä sitten on liikaa! Liityin lukee miljoonaa blogia, jotka vähänkin näytti kivoilta, joissa vähänkin oli kivoja kuvia ja nyt luen oikeesti niin montaa semmosta, jotka mua ei oikeesti ees kiinnosta :D

Pakko karsia pois aika monta tämmöstä yläasteikäsen tytskyn pitämää blogia, jossa on joka postauksessa kuvia itse kirjoittajasta ja hänen kavereistaan, sekä muutama kuva tiestä, ostoksista tai syömingeistä. Ei sillä että näissä blogeissa olisi periaatteessa mitään vikaa, mutta on se oma maailma kuitenkin sen verran erilaista kun näiden monta vuotta nuorempien. Ei hätää silti muutamat kivat turrikat, kyllä mä teitä luen ;). Tuttuja ees jollain tasolla on mukava lukea!

Muttaaaa haluun oikeesti suoriutua näistä 'konerutiineista' mahdollisimman nopsasti, koska on kevät ja kesä ja aurinko ja ihanaa ja vois tehä muutakin. Kuten pelaa simssii tai simcityy... eiku olla pihalla auringossa hakemassa väriä naamaan! Tänäänkin tulin kotiin jo neljältä, aattelin et katon äkkii vähän teeveetä ja syön - näin tein. Sitten rynnistin äkkiä koneelle, jotta pääsisin blogi ja facebookjutuista äkkiä eroon ja voisin asentaa sen simcityn! Mutttaaa, sitten blogimerkintöjä oli joku miljoona ja niissä linkkejä ja lallatilaa ja sit katoinkin salkkarit, söin lisää ja vieläkin blogit työllistää, voihan pylly!

Nyt kiinnostaisi eniten lukea nuorten ihmisten blogeja, jotka ois kiinnostuneita kuvaamisesta, piirtämisestä, elokuvista, musiikista, ihmisistä, jotka asuisivat omillaan tai olisivat juuri muuttamassa, opiskelisivat tai tekisivät jotain randomhommaa sillävälin kun etsisivät oikeaa kutsumustaan, jotka seurustelisivat ja innostuisivat pienistä ihanista asioista elämässä. Saa suositella! Lukisin myös mielelläni blogeja, joissa esiintyisi runoja, taikka novelleja.

Itse haluaisin eniten kirjottaa blogia siitä mun tulevasta kämpästä, sen etsimisestä, löytymisestä ja muuttumisesta omaksi turvapaikaksi, mukavaksi pesäksi, jossa on mukava olla. Onneksi en sittenkään päässyt vielä viime syksynä omaan pesään, ja kirjoittamaan tälläistä blogia, sillä nyt mulla on vuosi aikaa tutustua paremmin blogimaailmaan ja tähän hömpänpömpän kirjottamiseen - ehkä siitä itse pesäblogista tulee sitten parempi!

Oikeesti mun piti pistää pari kuvaa taas kynsistä joita oon askarrellu, mutta menikin blogihöpinäksi. Teen toisen postauksen sitten pelkistä kynsistä, koska en ole vielä ladannu edes kuvia!

Tänään töissä Mattepoitsu tuli sisään ja totes: "sä näytät tänään ihan erilaiselta, sun silmät on paljon isommat!" Voiko oikeesti eiliset tosi hennot ripsarijämät tuoda silmiä niin paljon ulos että eskari-ikänen poika sen huomaa? :D No toisaalta Matte on kans se, joka huomaa mun kynsissä uudet lakatkin. Tarkka poika!

lauantaina, huhtikuuta 17, 2010

Oho

Menin eilen nukkumaan ennen kahtatoista, enkä käyny koko eiliseen päivään ollenkaan koneella, ohooho! Vaikka ennen töitä oli pari tuntia kulutettavana ja tulin kotiakin jo ennen yheksää, aikaa ois siis ollu käyttää dataamiseenkin! Kyllä mulla näitä koneettomia päiviä on, mutta niihin liittyy yleensä joku yökyläily täällä tai muualla, mutta yksin ollessa ajaudun kyllä väistämättä kattomaan facebook-tarjonnan ja pelaa pelit läpi :D. Nyt kyllä vähän harmittaa muutamien pelien daily-bonukset, jotka nyt nollaantu ja niiden takia meinasinkin illalla ennen nukkumaanmenoa vielä facebookissa vierailla, mut se ois kuitenkin venähtäny se käynti, joten jätin väliin! Jussi sanoo et pelaan noita pelejä vähän liian pakkomielteisesti, joten nyt oli hyvä olla pelaamatta yks päivä. Toivottavasti mun lemmikit ei oo karannu! Ruoat on kyllä ainakin menny pilalle kahvilassa, harmi.

Niin ja kun menin nukkumaan ennen kahtatoista, heräsin myös ennen ysiä ihan pirteenä! Aurinko paistaa ja nyt ois semmonen fiilis et pitäs mennä ulkoilee, mut ei, kävin syömässä ja NYT dataan :D.

Eilen kävin Jennan kaa sielä kirpparilla, josta ostin bikinin yläosat, purkin, ponin ja kirahvikäsinuken! :D Ostoksille tuli hintaa 3,5€. Sielä on nyt aika paljon tavaraa, muttei oikein sitten kuitenkaan löydy kunnolla sitä vaatepuolta. Ehkä vääränikäsiä myyjiä, tai just oikeenikäsiä ostajia, jotka kerkii viiä sen vaatetuksen mun nenän eestä! Jenna osti sit jotakin vaatetta kans.

Kirpparille kulkeminen oli sitten vähän monimutkasempi homma, eksyin nimittäin 18z-bussiin pelkän 18 sijaan, kiitos bussien hyvän huollon! Ensinnäkin bussin numeron 18 näki vasta jonkun parin metrin päästä pysäkiltä ja itse z-merkintää ei näkynyt ollenkaan, oli vissiin siinä valotaulussa vähän vikaa. Numero 18 normaali tai z, on lähes aina semmonen haiseva ikivanha homeinen bussi, josta ei tietenkään näy sisäpuoleltakaan, että mikä bussi kyseessä. Istuskelin sitten onnellisena siihen asti kun bussi kääntyi väärään suuntaan, mietin hetken että ehkä se sit menikin viimeksikin tästä, oon ollu vaan hajamielinen, kunnes sitten bussi lähti turuntielle, jonka jälkeen olin varma että z on kyseessä. En tienny mistä z kulkee, tiesin vaan että Tapiolaan se menee sitten lopuksi, joten istuskelin kyydissä ja tiirailin sopivaa pysäkkiä jokta saattas ehkä päästä mankkaalle päin. Harmi vaan että tämä z kiertää kaikki umpipusikot joiden kautta ei näköjään mene montaakaan bussia. Ennen Tapiolan keskustaa hyppäsin kuitenkin pois ja kävelin pikkasen matkaa pysäkille, josta onneksi meni kaikki bussit juuri sinne minne halusinkin päästä. Lopuksi tulin perille vaan 20min myöhemmin, joten voi tätä pk-seudun liikennettä kehuakin! Niin ja sentissä näin Riikankin tosi pikaseen, jeejee!

Tänään tervetuloa Suomeen-bileet on peruttu, koska kyseiset neidit joita juhlittaisiin, jäi ylläripylläri vielä Lontooseen Islannin tuhkien takia. Jäipä sinne srkkukin ja saa nähä pääseekö Manta takasin pääsiäislomaa viettämästä.

torstaina, huhtikuuta 15, 2010

Ahdistusta

HUOM: Seuraava teksti sisältää vähän asiaa ja paljon suoraa virtaa ajatuksista näppäimistön kautta näytölle. Jos joku haluaa antaa mulle jonkun diagnoosin, niin tervemenoa lukemaan loppuun asti, mutta muuten ei ehkä ole tarvetta :D. Joskus täytyy jokaisen saada avautua. Aamen. 

Äääää, pakko purkaa! Törmäsin Tyttöjen Taloon sekä tutustuin Isosiskotoimintaa. Aivan mahtavia juttuja, jotka sai miettimään, että miks en nyt sittenkin valinnu sitä nuorisotyötä, voisin alkaa erityisnuorisotyöntekijäksi, joka on aina kiinnostanu. Miksi valitsin jonkun mediahomman? Ääää. Ohan se kuluttavaa ja raskasta työskennellä ihmisten kanssa koko ajan ja varsinkin semmosessa työssä, jossa joutuu kattelee kurjia ihmiskohtaloita, mutta silti haluisin sinne! Ja miten mahtavaa on tommonen toiminta, jonka perusajatuksena on turvata tyttöjen kasvua? ÄÄÄ, haluun niiiiin mukaan!

Voisin siis opiskella edelleen sitä nuoristyötä, kiinnostais myös lukee tätä sosiaalikakkaa ja/tai psykaa ihan yliopistotasolla, MUTTA haluisin opiskella sitä ihan Suomeksi, käytännönläheisesti, eikä niillä ihme termeillä tuhannen sanan tenttikirjoista. Missä niin voi tehdä? Onko mitään opistoa, jonne voin mennä opiskelijaksi ja valita ihan vapaasti mitä kursseja otan? :D. Ääää, pitäsköhän suunnata kunkun opon kaa juttelee, se aina osas auttaa mua niin hyvin näissä opiskelukriiseissä! Oishan mul viel huominen aikaa hakee yliopistoihin ja ammattikorkeinsiin ja sit menee haut kiinni. Pitäsköhän sitä alkaakin sitä nuoristyötä? Ääää, monta ääkköstä, kuolen! Ei oo kyllä hyviä ajatuksia nämä illaksi kun pitäs nukkuakin ;(((.

Vaikeeta elämää kun ahdistuttaa jo valmiiksi tätä tuleva opiskelu ja eläminen. Pk-seudulla on niiiiin kallista, enkä millään haluis asua jossakin murjussa jota katsoessa alkaa masentaa, koska masennun muutenkin ihan liian helposti! En myöskään haluis koko ajan olla tosi tarkkaan laskeskelemassa rahoja, koska en siitäkään stressistä varmasti selviis ilman rauhottavia kun nytkin jo jotkut Avonin laskut joskus pistää niin ahdistumaan! Tuntuu ettei mua oo tehty tätä elämää varten, muutan johkin Afrikkaan rakentaa kaivoja koko elämäksi. Tai Laosiin, siel oli muistaakseni chillii valuu kumirenkailla pitkin jokea.

Mua ahdistaa muuten myös sosiaaliset tilanteet aika tosi paljon, aattelin kertoa. Jopa jokaikinen kerta bussissa on mulle enemmän tai vähemmän ikävä kokemus, oon toivoton tiiän, mutta mietin usein että oonko niin toivoton, että pitäs käydä keskustelee ammatti-ihmisten kanssa? No en kai sentäs, niin kauan kun on enemmän epäahdistavaa fiilistä kuin ahdistavaa, pärjään varmaan omillani ja sitäpaitsi nyt on jo ollu aika pitkään asiat aika kivasti päänsisässä. Niiin, nytkun tajunnanvirrassa mennään, voisin kans kertoo että ne pakkomielledokumentit on aika pelottavia, koska mitä tahansa ne ihmiset tekee tai ajattelee, löydän samoja piirteitä itestäni, mulla vaa ei oo kuollu lapsi, sisko, veli, isä, äiti, poikaystävä tai parasystävä, jonka takia niiden ohjelmien ihmiset on suistunu ihan raiteiltaan noitten juttujensa kanssa! Olisin ihan varmasti samanlainen pakkomielteiden orja kun nekin jos kokisin jotain tosi järkkyä.

Käy vähän sääliksi Jussia kun se on varmaan ainut, joka mun ahdistuksen näkee ja joutuu näkemään tai ehkä Krisu ja äitikin on mun neurooseja huomannu ja tiedostanu. Tai sitten kaikki on vaan harhaa mun päässä. Tätä ajattelen usein. Ehkä oon aivan normaali kaikin tavoin, mutta niin vainoharhanen, että kuvittelen olevani ahdistunu, jotenkin outo tai jotain. Mun luotto itteeni on niin vääristynyttä, etten ainoastaan pidä itteäni epämiellyttävän näkösenä, vaikka olisinkin nätti, tai huonona joka asiassa, vaikka oikeasti pärjäisin, vaan kyseenalaistan myös mun tuntemuksia, en luota siihen, että jos mulla on paha olla, että se olisi todellista. Onpas tätä vaikea selittää. Uskon tavallaan, että kehitän nää kaikki tunteet, koska haluan tuntea jotakin, tai ei. En tiiä, vaikeeta. Ainiin, oon myös hyvä esimerkki ihmisestä, joka ei edes uskalla yrittää, jotta välttyy pettymykseltä ja välttelee kaikkea uutta, jotta osaa varmasti toimia tilanteissa jotka tulee vastaan. Pelkään varmaan kaikkea mitä voi keksiä, vaikka oonkin viimisen vuoden aikana kehittyny huimasti. Pelkään itkeä, joka on huono asia koska oon periny äitiltä semmosen herkkyyden että oikein pahaa tekee elää tämmösessä maailmassa, jossa koko ajan saa surra jotakin.

Tän kaiken tommosen keskellä, joka välillä purkautuu [viimeaikoina onneksi harvemmin kuten kerroin] kuitenkin tykkään kamalasti olla Eve, enkä oikeastaan haluaisi itessäni kamalasti mitään muuttaa. Otan itteni haasteena ja mietin aina, että jonain kauniina päivänä musta tulee ehjä ja osaan tän elämän pelin [tähän kuuluu toisena osana lause: jonain kauniina päivänä oon vielä ehjä ihminen, osaan pelata tätä elämää ja voin olla Jussille maailman paras tyttöystävä]. Harvoin myöskään tämmösistä aatoksista kellekään kertoilen, koska aattelen että tää kaikki on kuitenkin tositosi pientä ja tapahtuu vaan mun päässä, muilla on oikeampiakin ongelmia. Ja siksi, että kaikillahan on tämmöstä, ihan normaalia. Ja osaksi siksi, että epäilen ettei mua koskaan edes ahdistakaan ja kuvittelen kaiken.

Mutta huomenna on taas parempi fiilis kun pääsee kirpparille Jennan kanssa ja viikonloppuna luvassa muidenkin ihmisten kattelua! Nyt kyllä oon miettiny jo monesti, että viitinkö tämmöstä angstia ees julkasta, mutta oon julkassu tämmöstä gallerian päiväkirjassa jo monesti, josta kuka tahansa on voinu käydä lukemassa. Mietin, että mitähän nyt jos joku vanhatuttu eksyy tätä lukee ja miettii et hui kauhia onpas se menny sekasin, tai jos joku lukee ja välittää? Oon aina tottunu olee se, jolle avaudutaan, joka välittää, joka kuuntelee ja joka tukee ja tarjoo olkapäätä, toisella puolella on miljoonasti vaikeempaa. Toisaalta oon aina halunnu, että kaikki vois nähä mun sisään, jotta ne ehkä osais paremmin olla mun kanssa. Oon haaveillu että kirjottelisin monille ihmisille säännöllisesti vaikka maileja mun tunnetiloista, jotta ois ees joku joka vois koittaa pysyy kärryillä ja ehkä auttaa sillon kun apua tarvitsee. Ja nyt taas hävettää kun tuntuu että teen kärpäsestä härkäsen, nyt haluisin kauheesti perustella että kuinka monta vuotta keskimäärin on tuntunu pahalta, mutta toisaalta en halua ajatella menneitä vaan keskittyä siihen tulevaan, tai oikeestaan siihen mitä on juuri nyt.


Ookoo, tässä oli mun ajatustenvirta-angstia, annoin nyt palan itseäni ja ajatuksiani ahdistuksenhetkellä, jonka aiheutti opiskelu [kiitos nyt taas!] jokainen harva, joka ehkä lukee loppuun asti, taikka sitten vaan palasia, voi muodostaa omat ajatuksensa. Ehkä kadun tätä aamulla! Saa nähä lukeeko iskä, joka vissiin aika aktiivisesti on mun juttuja lueskellu ja jos lukee, mainitseekohan se asiasta mitenkään. Ehkä on helpompi olla kun ei tietäiskään, niin pohjalaaset teköö muutenki.

Voisin perustaa angstilblogin! Ehkä se ois hyvää terapiaa :D. Jooooo, taidan tehä niiiiin, mutta se taitaa olla ihan yksityinen mulle vaan :D.

Noniin, nyt meen nukkuu ennenkun poistan kaiken, heihei!

keskiviikkona, huhtikuuta 14, 2010

Tein bikinit jeejee :D


En kyllä ehkä ihan heti ite tommosia ostais, mut ihan kivat jollekin lilasta pitävälle joka on ehkä joskus ollu vähän goottihenkinen ja haluaa sitä mustaa takasin sieluunsa :DD. Piti tehä ekana jotkut semmoset, jotka oisin itekin halunnu päälle, mutten keksiny et mimmoset haluaisin ;(.

Kivaa kyllä kun työmatkalla saa olla pihalla ja vielä töissäkin, ei tuu sit huono omatunto ettei oo ollu hienolla ilmalla ulkona ja saa ilosena dataa :D. Väriikin tulee naamaan, jeejee <3. Tänään kävi kyllä pikkunen katastrofi kun annoin yhden tyttösen askarrella semmosilla hileillä, en anna enää ikinä! Se vannotti että on kotona tehny niillä kaikkee monesti ja osaa askerrella niin ettei hilettä sitten ole joka paikassa mutta vessareissun jälkeen näin parin metrin alueen täynnä kultahilettä ja nyt oon sitä täynnä itekin kun yritin siivota. Taidan hakee ne sieltä omaan käyttöön ja koristelen niillä kynsiä :D.

Huomenna jo torstai, kyllä menee äkkiä aika!

tiistaina, huhtikuuta 13, 2010

Pari tallikuvaa

Oltiin sillon joskus hepostelee ja eksyttiin ja silleen ja nyt sain viimein Minnalta pari kuvaa, joten aattelin näyttää miten uljaalta näytän hevosen selässä!


























Tattadaaa, noin pienillä ja söpöillä polleilla me ratsastellaan, tuli Surree ikävä kun näki tän! Kypärä päässä, huomioliivit päällä, kamera kaulassa, kädet irti suitsista ja raippa saappaassa niin hyvin menee! Harmi et raippasaapas on just tolla toisella puolella.
Olin myös tallilla hyvin pukeutunu, tunika ja legginssit mm, mutta onneksi tunika oli väljä ja legginssithän vasta mukavat onkin jalassa! Minna koitti ottaa musta ja Surtsusta yhteiskuvaa ja Oskukin taustalla. En tiiä johtuuko kuvasta vai onko Osku oikeesti melkeen musta? :O. Oon pitäny niitä Surren kaa samanvärisinä. Tallin vanhukset.














"Ai täh, eiks yleensä ratsastetakaan mekossa?"




















Osku, jonka boksissa ei oo ovee :D.




















Ujo Surtsu, joka vetää aina osan päästä piiloon kun sitä yrittää kuvata :D.

Nyt alkaa pikkuhiljaa olee lumet poissa lähes kaikkialta, joten pitäs Minna saaha sieltä Tampereelta veks et päästäs polleilee taas! <3.

Nyt taidan simssittää, heippa!

Viikonloppuilua























Lähin lauantaina lenkkeilee mukana mm. kaksi kissaa joista toinen piilottelee kuvan keskellä. Tiet sulat mutta penkkoja riittää!

























Lenkkikaverina myös uuet kengät, niiden eka ulkoilureissu! Metsäpolut oli vähän huono paikka tätä neitsytmatkaa varten, meni nimittäin kenkiin myös ekaa kertaa ikinä lunta, joka suli ikävän nopsaa ja kasteli sukat ;(. Porukkaamme kuului myös Ebony, joka esittää koiranvirkaa, muttei se halunnu poseerata. Sitä vaan suututti olla remmissä kun normisti se vetää vapaana ainakin mun kanssa. Nyt sillä on juoksu ja iskä on tarkka näistä ettei se vaan hormoonihöyryissä juokse vaikka jonkun uroksen luo... niin varmaan.























Sohvalla makoili äiti ja Hössy.
Hauska kissa, ei voi olla hyvä asento!































Lenkkeilyjen ja muun jälkeen laittauduin ja pelasin simssiä vähän vuorotellen, koska illalla oli tiedossa Teron tuparit. Tai no Teron ja Jarkon, mutta Jarkkoo en niin tunne ja Tero mut kutsu, joten Teron tuparit :D. Näytin ihan kivalta, harmi ku siitä ei oo kuvaa! Minna käski ottaa kameran mukaan ja otin, muttei tullu koskaan puheeks ja unohin sen laukkuun. No kuitenkin niin, lähin busseilee senttiin, jos näin Mantan, josta parin puhelun jälkeen suunnattiin Kiloon, jossa treffattiin Minna ja Laurakin ja koottiin lahjajuttuja ja suunnistettiin ovelle. Ojennettiin sit kaikki jotakin lahjaa käteen ja ihasteltiin kämppää, jossa oli mm. tummanpunertavat, ehkä mahonginsävyset lattiat ja vinoja seiniä, oooh! Keittiönkaapit ei kyllä ollu kauheen viehättävät. Siin sitte maisteltiin boolia ja jutskailtiin kunnes Tero tunki meille mikrofoneja käteen ja Lipsiä koneeseen. En ollu ennen pelaillu tota ja naureskelin, että hehheh kivi, planeetta, kuu, universumi, mikä alkuräjähdys täältä sit vikana tulee? Ja tulihan se alkuräjähdys! :D Sit kans naureskelin tampuriini-ominaisuudelle, mutta vähän ajan päästä helisytin mikrofonia jo ihan innoissani :DD. Just hauska peli, mutta helpompi kun singstar, pisteitä vaan tippuu vaikkei kamalasti laulais oikein :D. Meiän piti olla vaan yhteentoista koska oli seuraavana päivänä tekemistä, mut kello kakstoista tyypit oli lähös baariin ja oltiin taas vaihteeksi ihmeissään että miten kello meni niin nopsaa eteenpäin. Jäätiin Minnan kaa Teron seuraksi ja lähettiin kuuntelee yhtä biisii, joka veny aika moneen biisiin :D. Tutkittiin mun galleriapäiväkirjaa, jossa on muistissa kaikkee hauskaa ja naurettiin vähän liikaa, melkeen jo itketti ja vatsaankin sattu! Lähettiin sit kahen jälkeen parin lattiallaistuskelun jälkeen ja nauratti kyllä vielä matkalla autollekin :D. Sniikkasin Jussille sivuovesta, jonka se jätti mulle auki ja ninjailin pimeessä hammasharjan kaapista ja suoritin vähän iltapesuja ja vaihoin vaatteet, etin peiton ja kömmin Jussin viereen.

Aamulla sit nukuin varmaan pari tuntii pidempään kun Jussi, loikoiltiin, syötiin, pelattiin katamari foreverii jonka Jussi oli ostanu ja sit lähettiin ulkoileee.






















Käveltiin Ymmerstaan ja törmättiin uuteen urheiluhalliin, jota käytiin kattelee. Krisun kaveri Julianna oli sielä vielä töissä ja tarjos teetkin! Mietittiin jo et muutetaan Ymmerstaan niin voidaan käydä tuolla zumbaamassa :DD. Ylempi kuva tämän urheiluhallin weeceestä, ihan hienot puitteet!
































Kahvion pöytä, siinä voi istuskella ja napostella samalla kun kattelee tenniskentille.






























Salkkaritki voi tulla seuraamaan.
























Ja istuskella teekupponen kädessä pirtsakoilla sohvilla niinkun me tehtiin. Pieni terassikin löytyy aurinkoisille päiville!























Portaita sinne kiivettiin, tässä kyllä mennään jo pois.























Ymmerstan taloja turhan kirkkaassa ilmassa ihan väärillä asetuksilla.
Tommone putki, jonka avulla pääsee Turuntien toiselle puolelle.
























































Putken koristuksia.

Ja siinä oli meiän reissu! Jussilla kateltiin vähän opiskelujuttuja, syötiin ja sit lähinkin kotia.

Tästä päivästä voin kertoo yhen piristävän jutun, nimittäin näin työmatkalla leskenlehtii, muurahaispesän vuorattuna muurahaisilla, perhosia ja sisiliskon! Äsken katoin ton teräsmies-elokuvan ja oli kyllä tajuttoman tylsä :D. Aattelin et se ois vaan huono, mut ei riittäny vaan piti olla pitkästyttäväkin ja hidastemponen. En kans tajuu miten Lex miehineen veti sitä turpaan helposti ku jossakin oli vähäsen kryptoniittii, mut sitten tää herra nostelee koko kryptoniittiläjää taivaaseen vaikka sitä kryptoniittii tosiaan on aika paljon ja aika lähellä. En myöskään tajuu et muodostuuko se hiuskiehkura jotenkin itekseen? Enkä muistanu kattoo et missä vaiheessa sen hiukset oli taas mallissa sen jälkeen kun ne kryptoniittisaareke/mereenputoaminen/vesitaso-kohtauksen jälkeen oli ihan sekasin. Kampaakse ne, vai onko se jotain teräsmiesvoimaa millä ne menee kuntoon?  Mut ei voi kyllä hyväksi sanoa tätä elokuvaa, vaikka onkin hauskaa kun Lex huus WROOONG!

Hyvää yötä!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...