Ehkä musta tulee taas aktivisti, siis aktiivinen kun alkaa normaali tylsä arki eikä jaksa muuta kun rojahtaa tähän tuoliin kun tulee kotiin. Huomenna kuitenkin alkaa koulu ja ajattelin kertoa muistakin asioista, jotka muuttuu tai saattaa muuttua syksyllä, aluista.
Elikkäs, olen turhakeopiskelija, eikä musta ois esim. ikinä yliopistoon. Oon ihan fiksu, mutten jaksa lukea ja päntätä minkään eteen yhtään, oikeesti! Oon yrittäny kyllä monesti 13 vuoden aikana kun kävin tommosta yleissivistävää koulua. 13 siksi, koska kävin lukiota neljä vuotta laiskuuttani ja myös lisäajan takia. Oon jo aika hyvin perillä siitä, mikä sopii mulle ja mikä ei ja semmonen kirjoista teorian pänttääminen ei vaan oo mua varten, ehkä joskus kasvan ja aikuistun ja musta tulee fiksu kirjatoukka, mut ei ainakaan vielä. Eli jatkan nyt lusmuiluani ihan toisen asteen koulussa, musta tulee media-assistentti. Tuntuu aika hienolta päästä ekaa kertaa kouluun silleen, että sielä mulle opetetaan asioita, jotka mua oikeesti kiinnostaa oppia! Jännää! Kerron nyt kuitenkin yhden hassun miinusjutun, jolle muut ihmiset nauraa :D. Tämä siis tarkottaa tietenkin paljon uusia ihmisiä, mutta oikeastaan en haluaisi yhtään uutta ystävää :D. Oikeesti, mulla on aika hyvä tukijengi nyt ympärillä, mahtava läjä tosi erilaista porukkaa, ei siihen oikeestaan enää muuta tarvita ja sitäpaitsi aika uusien ystävien kanssa on pois vanhoilta ;(. Okei, tunnen itteni ihan tosi pöllöks kun tämmösiä kirjottelen, koska oon aina tykänny kauheesti ihmisistä yleisesti eikä uudet tuttavuudet oo koskaan ollu pahaksi! Eihän ne nytkään kuhan eivät ihan bestiksiksiksi rupea! :D.
Syksy tulee ja se tarkoittaa viileämpiä ilmoja, saa pukee vaatetta päälle ja ottaa tatuoinnin! Semmonen muutos siis tulossa mun kroppaan että uutta kuvaa ihoon. Alunperin olin ottamassa keväällä, mutta työt blokkas tosi kätevästi mahollisuudet päästä tatuointiliikkeeseen sen aukioloaikoina, joten päätin venaa syksyyn vaikka sillon se tuntukin niin pitkältä ajalta etten jaksa odottaa :D. Täytyykin tutustua Espoonkeskustan Mutka-nimiseen liikkeeseen, jos se läpäsee mun testit niin ne sais ehkä sen kuvan tehä niin ei tarttis matkustaa Helsinkiin liian pitkää matkaa. Noh, kävimpä tässä sen sivut äkkiä läpi ja totesin että taidan sittenkin suunnata sinne Liskogalleriaan ihan suosiolla.
Siskon kanssa on kans laitettu asuntohakemukset menemään, että ehkä muuttoakin tiedossa, jossei hoasia irtoa, niin alan kyllä heti etsimmään töitä, jotta mahdollisuus olisi edes jonnekin muuttaa. Päätin kans et voisin ajokortin jopa itelleni hankkia, jossei muuttoa kuulu kovin äkkiä :O. Jossain asioissa pitää edes pyrkiä eteenpäin :D.
Tänään oon menossa tarkastaa näkööni ja aika suurella todennäkösyydella saan lasit päähäni, että semmonenkin muutos elämässä! Kaikenlaista.
Yleisestiottaen nyt on tosi hyvä fiilis syksystä, aikamoinen into kaikkeen mahdolliseen! Mielelläni oisin vielä lomaillu viikon, niinkun melkeen kaikki muut tutut, mutta tässä nyt on kaks päivää ollu niin huonot ilmatkin ettei se kouluunmeno niin kamalaa edes ole.
Sit puran vielä vähän kurjaa juttua ja haen vähän ymmärrystä. Eilen vähän pahotin mieltäni, tai no en ees ihan vähän, pakko oli lähteä ulos kävelee yksin yöllä pimeessä ja harrastaa aivotoimintaa ja pari puhelua, jotta olo normaalisoitui ja pysty harkitsee nukkumista. Sitäpaitsi näin kaks pöllöä ja toinen niistä nappas päästäisen! Mulla on siis tapana stressata ja ahdistella melkeen kaikista asioista ja koko ikäni kun oon tän huonon jutun itessäni huomannu, oon koittanu sitkeällä ajatustyöllä saada muutettua ajattelutapojani itelleni helpommiksi. Jotta ahdistuisin ja stressaisin vaan niistä asioista, joista tarttee.
Yksi ystäväni on nyt myös vähän niinkun päättänyt auttaa mua tässä ja huomautellu joistakin asioista, joista mun ei tartte huolehtia sun muuta. Hän kuitenkin nyt on päättänyt, että mun ei pitäisi välittää hänen tekemisistään ollenkaan, miksihän ei? Tottakai mulle tulee pahamieli ja suutun, jos joku satuttaa häntä, miksei mulle tulis pahamieli jos hän itse on se turmelija? Miten voisin olla välittämättä asioista, jotka saastuttaa häntä, jos välitän itse ihmisestä todella paljon? Yhden yöllisen syvällisen keskustelun jälkeen tämän ystävän kanssa tulin siihen tulokseen jo, että antaa hänen elää omaa elämäänsä juuri niinkuin haluaa, eikä mun tartte edes ajatella koko asiaa, mutta nyt tulin siihen tulokseen, että tottakai se on oikein että mulle tulee paha mieli jos sitä sattuu! Ohan se niinkin, että antaa ihmisen tehdä omat mokansa, mut musta tuntuu että tässä on mokailtu jo ihan tarpeeksi kauan, pitäs alkaa jo koht ottaa oppia. Mokailua vois jatkaa vielä pari vuotta ihan rauhassa, jos terveydentila ei olisi sitä, mitä se nyt on ;(. Lupasin, että uskon jo, että hän osaa pitää itestään huolta, sitä en epäile etteikö hän osaisi pitää itestään huolta niinkun siihen asti, että pysyy hengissä, mutta nyt tämän huolenpidon rimaa ois musta vähän nostettava. MUTTA oon kans luvannu, etten yritä turhaan auttaa tai neuvoo ja sitäpaitsi tiiän että hän osaa pyytää apua kun tarvitsee ja hän kanssa tietää tasan tarkkaan mun mielipiteet kaikkeen mitä hän tekee, joten turhaan mä niitä kertoilisinkaan. Mutta sitä en todellakaan lupaa, ettei mulle tulis joskus ihan tajuttoman paha olo sen tekemisistä. Ja tän kaiken kyseinen herra kyllä ihan itsekin tietää. Mutta sitähän se on, love hurts! Ite oon tän poitsun sydämeeni ottanu, joten kärsin sit kanssa seuraukset.
Ei mulla muuta, nyt meen pukemaan, syömään ja valmistautumaan näöntarkastukseen!
